Onhan se tosi mahtava se John Williams. En kaikista biiseistä tykkää, mut osasta. Yleensä sellasista mollivoittosista. Mikähän siinä on että surullisimmat biisit on kaikista kauneimpia.. Oikeesti klassista musaa ei jaksa kovin kauaa kerralla kuunnella, sit pitää jo vaihtaa johonki mis on enempi potkua, tai rytmiä..

Ollaan Ninon kans käyty taas pariin otteeseen sairaalas; sairaalakoulus ja lekuril. Se Jyväskylän lekuri meinas että Nemokin kannattas viedä puheterapeutille, että ainaki kartotettas sen tilannetta. No mikäs siinä, juostaan vaan paikasta toiseen, eihän tässä parempaa tekemistäkään oo..

Tänään taas tanssiharkat painotalol, kahden yön päästä esitys. Ei tunnu missään, huono merkki.. No kyllä mä tiedän että sit perjantaina jännittää vähän kuitenki.. Pitäs vaan kamera sit lykätä jollekin, et sais ees joskus kuvia esityksestä. Ei siellä taida juurikaan tuttuja olla, en mä ketään kuorolaisia tunne.. Esakin on tietty juontamassa..

Alakerran ihmisille sain lapsimuotokuvan valmiiksi jo viikko sitten ja kyllähän ne tuntui tykkäävän. Samana päivänä sain tai saatiin liikuttumaan eräs vanhempikin rouva joka jäi kattomaan meidän esitysharjoituksia. Se oli kuulemma niin kaunista että itketti..