Tossa oli vähän häslinkiä koneen kanssa, mut nyt on kaikki taas kondiksessa. Paitsi se dc, jospa se sälli tulis joskus sitä katsomaan..

Tässä on kuva Milasta.

Meinasin kylläkin myydä sen jos ostaja vaan löytyy. Se on aika stressaantuneen oloinen noiden muitten koirien kanssa. Parasta olis jos se sais olla ainoana koirana. Se on kyllä tottelevainen, ja oikea sylikoira, näkee miten se nauttii rapsutteluista. Kerrostaloon ei sovellu ollenkaan, eikä se lasten kans mikään ylin ystävä ole, sietää kyllä..

Tässä on Ami, eka päiviä meillä, 9-viikkoisena..

 

Nyt on korvat jo vähän vähemmän lupassa mutta ei taida pystykorvaa tulla tästä tytöstä.. saattaahan tilanne vielä muuttuakin..

Mitäs muuta.. karaokekerho virallisesti loppui, mutta Esa sanoi, että saadaan käydä jos halutaan ja vielä on halukkaita löytynyt.. ja jos ei muita niin ainakin yksi innokas laulaja löytyy kyllä.. eli minä..

Jäätiin viimex Ninon kanssa kuuntelemaan sitä bändiä joka siel harjottelee meidän jälkeen ( Noisemakers ). Ja kun niitten solisti ei ollu täl kertaa mukana ni mä pääsin laulaan niitten kanssa pari biisiä. Oli kyllä tosi hienoo, en oo ennen bändin kans laulanut.

Ja toinen hassu juttu joka tapahtu tuolla baarissa viime perjantaina. Kävin juttelemassa Enun kanssa ja se puhu että ne tartteis solistia niitten "terapia"-bändiin. Vautsi, oishan se aika hienoo, vähän pelottavaa tosin. Ne ei enää oo mitään harjottelijoita, toisin ku mä.. Ei kuulemma mitään iskelmää laulettais, vaan Irinaa ja sellasta.. No mä oonki ihan Irina-fani.. 

Juha lähti Ruotsiin, käymään siis. Niin ne toiset, mä oon vaan ihan jumissa. No voishan sitä risteilyllä tietty jossain vaihees käydä. Mutta miniristeily ei kyl kiinnosta, pitää sitä ees kävästä vieraalla maalla.. Vaikka ei mulla hirveetä hinkua oo lähtee mihinkään, ootan vaan kesää ja aurinkoa, että pääsis biitsille..

Nemo tykkää hirveesti olla ulkona. Aina on valmis lähtemään kun vaan ehdottaa.. Tänään se nyppi mun sinililjoja kun haravoin pihaa. No pittäähän sitä jotain pientä puuhastelua olla..On niitä vielä jälelläkin...joitakin yksilöitä..

Perhekerhossa kävin kerran kun Sari pyysi. Tänään piti mennä, siellä oli naamiaiset ja nyyttärit, mutta elukkalekurilla oli taas tunnin myöhässä ajat, ni eipä sitten kerettykään. On se ihan kiva paikka, mut kyllä mä silti mieluummin oon ulkona omalla pihalla, siellä kuitenki hommia riittää. Voihan sitä tietty joskus käydä siel, jos satuttas Sarin kans yhtä aikaa. Muuten en kylläkään havainnu siellä yhtäkään hengenheimolaista. Oon tosin aika outo lintu, että ei sellasia välttämättä olekaan. Jotenkin ne oli enempi just Sarin tyylisiä ihmisiä kaikki, hienot kuteet lapsilla ja lapset niin rauhallisen oloisia. Nemo oli koko ajan ovelle menossa, huuteli vaan: "hei, hei! " Ihmetteli tietty miks me sisällä ollaan, aurinkokin paistoi ulkona.

Löysin hienon sanonnan siitä Tie luovuuteen-kirjasta : 

 Elämä laajenee tai kutistuu oman rohkeutesi mukaan

Niin yksinkertainen ja ilmiselvä totuus. En tiiä...jotenkin kolahti muhun..