Silmänsä loistivat ennenkuin tähdet

hylkään nyt heti jos mukaan sen lähdet.

Loukattu sydän ei armoa anna jatkaa yksin vaan

 

Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa, ei enää koskaan rakkaus uhkaa

pettynyt ei sitä mukanaan kanna enää milloinkaan

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen ei vain

rauhaa palaamaan saa itselleen

 

Ei kenenkään, hän on syntynyt yksin kulkemaan

ei kenenkään, hän on oppinut sydämen sulkemaan

Ei kenenkään, ei päästä ketään lähelleen

vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen

 

Öisin on pimeää helpompi sietää

synkempää matkaa huominen tietää

Eilisen valo ei kauas kanna sen sammuttaa

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen ei vain

rauhaa saapumaan saa itselleen

 

Ei kenenköän, hän on syntynyt yksin kulkemaan

Ei kenenkään, hän on oppinut sydämen sulkemaan

Ei kenenkään, ei päästä ketään lähelleen

vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen

 

Ei, ei saa häntä ihmisiin luottamaan

ei suostu näyttämään tunteitaan

sen pelkää sattuvan liikaa

sydämeen

 Ei kenenkään....