Silmänsä loistivat ennenkuin tähdet
hylkään nyt heti jos mukaan sen lähdet.
Loukattu sydän ei armoa anna jatkaa yksin vaan
Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa, ei enää koskaan rakkaus uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan kanna enää milloinkaan
Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen ei vain
rauhaa palaamaan saa itselleen
Ei kenenkään, hän on syntynyt yksin kulkemaan
ei kenenkään, hän on oppinut sydämen sulkemaan
Ei kenenkään, ei päästä ketään lähelleen
vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen
Öisin on pimeää helpompi sietää
synkempää matkaa huominen tietää
Eilisen valo ei kauas kanna sen sammuttaa
Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen ei vain
rauhaa saapumaan saa itselleen
Ei kenenköän, hän on syntynyt yksin kulkemaan
Ei kenenkään, hän on oppinut sydämen sulkemaan
Ei kenenkään, ei päästä ketään lähelleen
vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen
Ei, ei saa häntä ihmisiin luottamaan
ei suostu näyttämään tunteitaan
sen pelkää sattuvan liikaa
sydämeen
Ei kenenkään....
Kommentit