Todistukset on saatu ja käyty luokassa kääntymässä. Esitykset luistin tällä kertaa, kun ei ois Nemo pysynyt aloillansa kuitenkaan. Eikä ollut omilla lapsilla eikä serkuillakaan esityksiä. Nykyään onkin koulun juhlat paljon hauskempia kuin silloin omaan kouluaikaan. Sillon oli niin kuivaa, että rutina kävi..

Käytiin sitten kotona syöpöttelemässä ja lähdettiin sitten siskon miehen syndeille. Täytti vielä alta 40. Nyt muistin ottaa kameran mukaan ja sain otettua peräti yhden kuvan. Hurraa, olen aika toimittaja-ainesta!!

Hienon kakun oli systeri väsänny, varsinkin nuo koristeet on kivoja. Suklaata sulatettu ja annettu kovettua.. Ja maistukin oikein hyvälle ( siis mansikkakakuksi, itse olen enempi kyllä toffee, kinuski, lakritsi, salmiakkiystävä. Hmmm... salmiakkikakku, oiskohan hyvää...)

Silitin ja pesin ne akryylimaalilla maalatut farkkutilkut (ks. edell.kirjoitus). Eikä ne savunnut eikä mustunut ja pesussa ne pysyi aivan loistavasti. Pysyykö se akryyli sitten käytössä kuitenkin huonommin kuin kangasmaali, sen näkee vasta pitemmän ajan tutkimusten jälkeen.. Pitäis vielä kokeilla pysyykö kuvat yhtä hyvin ilman silitystä, oon nimittäin liian laiska ainakaan mitään viittä minuuttia silittämään, ihan liian pitkä aika..

Nostin ompelukoneenkin pöydälle varmaan seitsemän vuoden tauon jälkeen. En oo mikään hyvä ompelija, mutta tykkäisin kyllä sitäkin osata. Sais ehkä enempi omannäköisiä vaatteita. Tykkään kierrellä kirppareitakin niin vois muokata niistä vaatteista ihan uudenlaisia juttuja, lapsille ja itselle. Viimex oon tehnyt itselleni hameen ja haaremihousut tanssiin. Kaavat otin noin suunnilleen joistain vanhoista vaatteista. Yleensä oon ollut siinäkin asiassa aina liian laiska. Etsimään siis sopivia kaavoja. Kun on pitänyt alottaa ompelu niinku just nyt ja heti eikä joskus vasta kaavojen löytymisen jälkeen.. Seurauksena onkin sitten ollut joskus varsin kummallisen muotoisia vaatekappaleita.. Ei kannattas heti alkaa säveltään kun ei osaa vielä nuotteja..

mä leikin pienenäkin aina inkkaria...