Eino Leino

LAULUN LAPSI

Hyvä oli iso minulle,

siskoset sitäi paremmat,

paras armas äitimuori.

Mie itse hyväpä kelle?

Paha oli maailma minulle,

pahempi impi ilkkuvainen,

pahin syyllinen sydämein.

Mie itse pahapa kelle?

 

En ole hyvä, en paha,

olen lapsi laulavainen,

laulun lapsena pysynkin

kunois kuoppahan kuperrun.

Kaikki on kaunista minulle

tämän ilman kannen alla,

ilo, murhe, itku, nauru,

luonto, maailma, lokakin,

rauha suuren rakkauden,

vihurit vihan ja lemmen;

kaikell´ on kajastuksensa

Luojan suuresta suvesta,

ikuisesta auringosta

tähtitarhojen takana.

 

 

Eino Leino

AURINGON OPETUS

 

Opeta minulle, aurinko,

mik´on laulajan oikea onni.

 

"Tee kuin minä, paista vaan,

laulajan onni on antaa."

 

Pilvet päiväni peittivät.

Kuinka siis kummalla annan?

 

"Tee kuin minä, paista vaan,

väistyvi mustinkin häivä."

 

Hanki kattavi kaiken maan.

Turhaan uurran ja puurran.

 

"Tee kuin minä, paista vaan,

sulaa hankikin suurin."

 

Entä jos kansa mun kiroaa?

Enkö mä kiroa vastaan?

 

"Tee kuin minä, paista vaan,

allasi kiro ja siunaus."