...mennään työaikana Kovalan majalle.. Aurinko sais tietty paistaa sitten täydeltä terältä, mutta eipä sitä kai oo luvassa..  Meidän pit siellä mukamas pilkkiä, mutta eiköhän siel oo aika märkää.. No makkaraa kun paistetaan ja ehkäpä tehdään nokipannulla kahvia, mitäpä sitä sen kummempia ohjelmia tarviikaan..

Kyllä menee päivät uskomattoman äkkiä, ihan liian nopeasti sujahtaa....ja taas on yö.. ( olikohan tuo jostain runosta..?)

Kävin yhdessä tosi hienossa kämpässä.. Miten voikin joku tykätä niin samoista väreistä ku mä.. Ja minkälainen kaappirivistö..ihan epistä.. 

Ai niin, pitäis muistaa soittaa koulun opelle etten enää tuu, ei kerkee millään, no can do, harmi, mut tällä mennään...  Juu, tuota kuulin muutamaan otteeseen, mutta en ole luovuttaja. Eikä se oo valintakysymys, ehkäpä siihen auttaa vaan aika tai jonkun toisen ihmisen väliintulo, jos sekään.. Mutta mitäpä sitä miettimään, ei jaksa..