Kasimir Leino
NIIN VARMASTI
Niin varmasti kuin päivää seuraa yö,
niin varmasti kuin käypi kuolon työ,
niin varmasti kuin rantaan laine lyö
ja myrskyn raivotessa louhta syö -
Niin varmasti sä mun sydämmeeni jäit,
niin varmasti sä rauhan sieltä veit,
niin varmasti mun toivottomaks teit,
kun leikkinäs vain lempeäni peit.
Eino Leino
NUORI NAINEN
Liukas niinkuin lumella suksi,
kova niinkuin kuolon uksi,
kitkerä niinkuin kiukaan lieska,
makea niinkuin maito ja rieska,
leikkivä niinkuin lehti haavan,
ankara niinkuin aalto aavan,
synkkä niinkuin suossa vuori -
niin on lemmessä nainen nuori.
Edith Södergran
PÄIVÄ VIILENEE
Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.
Neljä ruusua
VERI
Sun veresi virtaa
mun suonissani.
Sun äänesi kuuluu
mun puheessani.
Taivuin samaan suuntaan
mihin olit taipunut.
Vaivuin samaan huumaan
mihin olit vaipunut.
En taistele vastaan
vaikka pitäisikin.
Sillä ainoastaan
häviäisin.
Sä annoit kaiken
mitä janosin.
Vannoit aamenen
mut joit rakkauden
Sun hahmosi häilyy
mun unissani.
Sun kasvosi säilyy
mun kuvissani.
Sä annoit kaiken
mitä janosin.
Vannoit aamenen
mut joit rakkauden.
Saima Harmaja
HEIKKO
Kätes vahvenevat, kun huuliisi kosken,
kun painan kaulaasi vaalean posken.
Mut elämän, jonka huuleni suovat,
sydämestäni pois sinun huulesi juovat.
Povi lyö, mut ei virtaa vereni minuun.
Meni voimani pois.
Sano, jäikö se sinuun?
Mua jaksatko kantaa oudoilla mailla?
Pidä voima! On autuas olla vailla.
Edith Södergrann
PRINSESSA
Kaikkina iltoina salli prinsessa hyväiltävän
itseään.
Mutta hyväilijä tyydyttää vain oman nälkänsä,
ja hänen kaipauksensa oli arka mimoosa,
suurisilmäinen satu todellisuuden edessä.
Uudet hyväilyt täyttivät hänen sydämensä
katkeralla hurmalla
ja hänen ruumiinsa jäällä, mutta hänen
sydämensä tahtoi enemmän.
Prinsessa tunsi ruumiita, mutta hän etsi
sydäntä;
hän ei ollut koskaan nähnyt muuta sydäntä
kuin omansa.
Prinsessa oli köyhin koko valtakunnassa:
hän oli elänyt liian kauan kuvitteluista.
Hän tiesi että hänen sydämensä täytyi kuolla ja
murentua kokonaan,
sillä totuus kalvaa.
Prinsessa ei rakastanut punaisia suita, ne olivat
vieraita.
Prinsessa ei tuntenut juopuneita silmiä, joissa
oli jäätä pohjalla.
Ne olivat kaikki talvilapsia,
mutta prinsessa oli äärimmäisestä etelästä ja
vailla oikkuja,
vailla kovuutta, vailla huntuja ja vailla
kavaluutta.
torstai, 13. maaliskuu 2008
Kommentit