Kasimir Leino

NIIN VARMASTI

 

Niin varmasti kuin päivää seuraa yö,

niin varmasti kuin käypi kuolon työ,

niin varmasti kuin rantaan laine lyö

ja myrskyn raivotessa louhta syö -

 

Niin varmasti sä mun sydämmeeni jäit,

niin varmasti sä rauhan sieltä veit,

niin varmasti mun toivottomaks teit,

kun leikkinäs vain lempeäni peit.

 

Eino Leino

NUORI NAINEN

 

Liukas niinkuin lumella suksi,

kova niinkuin kuolon uksi,

kitkerä niinkuin kiukaan lieska,

makea niinkuin maito ja rieska,

leikkivä niinkuin lehti haavan,

ankara niinkuin aalto aavan,

synkkä niinkuin suossa vuori -

niin on lemmessä nainen nuori.

 

Edith Södergran

PÄIVÄ VIILENEE

 

Päivä viilenee illan tullen.

Juo minun käteni lämpö,

kädessäni on kevään veri.

Ota käteni, valkoinen käsivarteni,

ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.

Olisi kummallista tuntea,

yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä

povellani raskas pääsi.

 

 

Neljä ruusua

VERI

 

Sun veresi virtaa

mun suonissani.

 

Sun äänesi kuuluu

mun puheessani.

 

Taivuin samaan suuntaan

mihin olit taipunut.

 

Vaivuin samaan huumaan

mihin olit vaipunut.

 

En taistele vastaan

vaikka pitäisikin.

 

Sillä ainoastaan

häviäisin.

 

Sä annoit kaiken

mitä janosin.

 

Vannoit aamenen

mut joit rakkauden

 

Sun hahmosi häilyy

mun unissani.

 

Sun kasvosi säilyy

mun kuvissani.

 

Sä annoit kaiken

mitä janosin.

 

Vannoit aamenen

mut joit rakkauden.

 

 

Saima Harmaja

HEIKKO

 

Kätes vahvenevat, kun huuliisi kosken,

kun painan kaulaasi vaalean posken.

 

Mut elämän, jonka huuleni suovat,

sydämestäni pois sinun huulesi juovat.

 

Povi lyö, mut ei virtaa vereni minuun.

Meni voimani pois.

                              Sano, jäikö se sinuun?

 

Mua jaksatko kantaa oudoilla mailla?

Pidä voima! On autuas olla vailla.

 

Edith Södergrann

PRINSESSA

 

Kaikkina iltoina salli prinsessa hyväiltävän

                            itseään.

Mutta hyväilijä tyydyttää vain oman nälkänsä,

ja hänen kaipauksensa oli arka mimoosa,

suurisilmäinen satu todellisuuden edessä.

Uudet hyväilyt täyttivät hänen sydämensä

                              katkeralla hurmalla

ja hänen ruumiinsa jäällä, mutta hänen

                            sydämensä tahtoi enemmän.

Prinsessa tunsi ruumiita, mutta hän etsi

                               sydäntä;

hän ei ollut koskaan nähnyt muuta sydäntä

                             kuin omansa.

Prinsessa oli köyhin koko valtakunnassa:

hän oli elänyt liian kauan kuvitteluista.

Hän tiesi että hänen sydämensä täytyi kuolla ja

                               murentua kokonaan,

sillä totuus kalvaa.

Prinsessa ei rakastanut punaisia suita, ne olivat

                                 vieraita.

Prinsessa ei tuntenut juopuneita silmiä, joissa

                              oli jäätä pohjalla.

Ne olivat kaikki talvilapsia,

mutta prinsessa oli äärimmäisestä etelästä ja

                               vailla oikkuja,

vailla kovuutta, vailla huntuja ja vailla 

                            kavaluutta.