Taas pitäs lähteä johonki ettei tuu mökkihöperöx. Ja en todellakaan viihdy kotona ku lapset lähtee, pitää nukkuakin ihan yksin.. No kyllä sitä jonkunlaisen korvikkeen on useinkin löytänyt, jotka ei aamulla kiinnosta enää pätkääkään. Ja tiedän kyllä että vika ei todennäkösesti oo miehissä vaan mussa, en halua päästää ketään kuitenkaan oikeesti lähelle.. Vellihousu oon vissiin. Tai oikeestaan oon sitä mieltä että miehistä ei oikeesti oo muuta ku harmia ja sitten kun joku erehtyy silittään mun päätä ni sit oon ihan myyty... Ota siitä sitten selevää ku ei itekään pysy perässä..

Keittiön lattia on nyt sitten veke ja siellä oli näköjään hiekka siellä alla, vakuutustarkastaja ois tulos vissiin tiistaina, jollonka selviää varmaan enempi. Sais se kyllä jotakin antaa, rahaa siis, ei muuten, ku ei tiiä minkänäkönen ukko se on ( no vitsi, vitsi..). Että peukkuja pidetään nyt pystyssä. Kyllä täällä tuntuu tulevan kurkku heti kipeex, tai ehkä se johtuu osax tosta alipaineistajasta....? Pakko oli tulla kuiteski jo kirjottaan, purkamaan paineita..

Huomen ois pitäny lähtee häihin Helsinkiin, ekax lupasin, mut sit tulin järkiini. Isän serkun häät , jota en tunne oikeesti yhtään, se on pari vuotta vanhempi ja ollaan käyty niillä joskus sillon ku olin pieni. Ensin istua ihan liian pitkä aika paikallaan menomatka ja sitten taas kirkossa olla hiljaa paikallaan ja sit ei tunne ketään sieltä, muuta ku oma porukka ja sit ei saa edes pukeutua miten haluaa, ettei morsian jää varjoon ja kaikkea typerää, ahistavaa. Ois pyytäny meidät esiintyyn tai jos ois ees karaokea siellä ni oisin voinu lähtee, muuten no thanks..

Mutta onnea paljon heille, sitä tarvitaan, eikä se aina autakaan... ( en ole kyyninen, enkä pessimisti vaan realisti....tyhmää, ennen olin romantikko....)